Ei voinut pieni ihminen aavistaa, että digitaalisen asiakaskokemuksen tutkimisen yhteydessä törmää Kalevalaan. Toisaalta, onhan siinä järkeä. Some on tavallaan nykyKalevala -molemmissa ovat tarinat keskiössä. Minä sain lyhyessä ajassa täyslaidallisen Kalevalaa ja sillä oli myös mielenkiintoiset seuraukset.

Mitä tapahtui?

Eräällä kurssilla tapasin Tiinan. Hän väittelee muutamaan viikon päästä (20.5) Kalevalan naisista ja tiedon yöpuolesta. Heittelimme ajatuksia siitä, miten Kalevala vaikuttaa nykypäivään ja millaisia yhtymäkohtia sieltä löytyy. Minähän aivan innostuin! Tuo pohdinta seurasi minua ja sai jatkoa. Seuraavalla viikolla olin informaatioteknologian tiedekunnan luennolla. Yhtäkkiä luennoitsija luki meille Kalevalaa! Siinä tuli digitalisaation tutkijalle lyhyessä ajassa aimo annos suomalaisuutta erilaisissa yhteyksissä.

Kalevalan tuntemukseni ei ole vahva ja se oikeastaan harmittaa. Nyt lukulistani kärjessä onkin Suomen Lasten Kalevala. Luit oikein, minulle suositeltiin kyseistä kirjaa ja sen aion myös kesällä lukea. Jos kiinnostuit tapaamaan Tiinan, niin käy katsomassa tästä mielenkiintoinen video hänen väitöskirjastaan.

Mitä tuosta seurasi?

Jollakin tasolla tuo kaikki ilmeisesti johti myös siihen, että päädyin bloggaamaan suomeksi. Kaikki lukemani materiaali on englanniksi, samoin tulee olemaan luonnollisesti myös väitöskirjani. Englanniksi kirjoittaminen olisi varmasti helpompaa – jo siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikkia termejä en edes tiedä suomeksi. Ehkä juuri se sitten velvoittaa yrittämään.

Tuosta päätöksestä alkoikin aikamoinen Jaakobin paini. Jouduin pian havaitsemaan, että minä, suomalainen keski-ikäinen nainen, en osaa kirjoittaa suomea!

”Paras” opiskelijakaverilta saamani kommentti oli: ”Tässä olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe. Kirjoituksessasi on samanlaisia kielioppivirheitä kuin ulkomaalaisilla”.

Huh, toki selityksiä riittää. Kuten, että työkieleni oli englanti, lähes kaikki kauppatieteiden ja finanssimaailman tekstit ovat englanninkielisiä jne. Ihan sama, minä olen suomalainen ja olen unohtanut, miten kirjoitetaan suomeksi. Nyt on haaste vastaanotettu.

Hihat rullalle ja hommiin!

Kirjasto auttaa, joten siis sinne. Hyllystä löytyi kirja: ” Kortesuo, Patjas: Pilkun paikka”. Monta mokaa tunnistan omista teksteistäni. Tämän postauksen lopusta löytyy kuusi sääntöä, joiden noudattamisen yrittämiseen sitoudun blogi-teksteissäni. Ehkä joku muukin löytää tästä hieman pika-apua.

Tässähän voisi olla yksi tapa juhlistaa  100 -vuotiasta Suomea. Yritetään kukin tavallamme vaikuttaa suomen kielen kehittymiseen ja ylläpitoon. Satavuotias Suomemme ansaitsee sen!

Näin syntyi tämä digitalisaation, Kalevalan ja suomen kielen sekamelska, joka juuri nyt on päätymässä someen 😊.

Tässä kuusi mokaa, jotka tunnistan omasta tekstistäni

• Ja, eli, tai, vai mutta ja vaan ei voi koskaan aloittaa virkettä (eli ne eivät voi alkaa isolla kirjaimella).
• Kun aiot käyttää sulkeita, mieti ovatko ne lainkaan tarpeen. Yleensä tärkeä asia piilotetaan aivan suotta sulkeisiin.
• Ihannelauseessa on ensin 0-3 sanaa, sitten predikaattiverbi ja lopuksi 3-7 sanaa.
• Vältettäviä sanoja: johtuen, johdosta, kautta, koskien, kohdalla, liittyen, muodossa, olettaen, omata, osalta, puitteissa, riippuen, suhteen, taholta, toimesta, viitaten.

Esimerkki:
ei näin: Hallintojohtaja uudisti ohjeet koskien työhyvinvointia.
vaan: Hallintojohtaja uudisti työhyvinvoinnin ohjeet.

• Käytä mahdollisimman vähän verbejä, joilla on väritön merkitys: aiheuttaa,  edellyttää, hoitaa, järjestää, muodostua, olla, suorittaa, tapahtua, tehdä toteuttaa.

Esimerkki:
ei näin: Siltaremontti aiheuttaa ruuhkautumisia tiellä.
vaan: Siltaremontti ruuhkauttaa tien.

• Jos et tiedä, tuleeko pilkkua, käytä sitä. Silloin haitta on pienempi kuin puuttuvan pilkun kanssa.