Katselin Aamutv:n klippiä tekoalystä. Hyvä 10 minuutin pikaluento jokaiselle. Missä  tekoäly on jo käytössä, ja mitä mahdollisuuksia se tuo tulleessaan. Pohdiskelin,  miten me oikeastaan omaksumme uusia asioita. Teknologian omaksumiseen on kehitetty useita erilaisia malleja. Mallit huomioivat eri määrin aikomusta, ja jotkut niistä jopa itse toimintaa. Yksi malli, tai oikeammin metafora,  on lyijykynä. Käyttökelpoinen ja helppo jokaisen omaksua. Lyijykynän avulla voi asemoida itsensä.

Missä sinä olet lyijykynällä?

Metaforan on kehittänyt Lindy Mckeown. Lähdetään liikkeelle kumipäästä. Mikä on kumin tehtävä?  – tehdä kaikkensa, jotta lyijypään työ saadaan kumitettua pois. Metalliholkit puolestaan pysyttelevät alueella, jonka jo osaavat. He eivät koe, että teknologiasta olisi heille mitään hyötyä. ”Tuttu ja turvallinen” on heidän tunnuslauseensa. Metalliholkkien välistä löytyvät ”Roikkujat”. He puolestaan tietävät kaiken tarpeellisen, juoksevat erilaisissa seminaareissa, mutta eivät itseasiassa tee mitään.  Sitten tulevat ”Puuosat”, joita on suurin osa. Heillä teknologia tulisi kyllä käyttöön, jos joku vain tekisi asian heille helpoksi. Neuvoisi mitä ja miten.  Seuraavaksi tulevat ”Terävät”. He seuraavat mitä lyijypäät tekevät. He oppivat muiden tekemistä virheistä ja ottavat parhaat osat käyttöön. Vielä ovat jäljellä ”Lyijypäät”. He ovat innovaattoreita, jotka ottavat uudet teknologiat ensimmäisenä käyttöön.

En taida olla aivan terävintä kärkeä

Mietitäänpä vaikka mobiilimaksamista (esim. Danske MobilePay, Nordea Pay ja Siirto, OP Pivo), joka on ollut käytössä jonkin aikaa. Lyijypäät alkoivat jo aikaa sitten käyttää uusia ratkaisuja – heille mobiilimaksaminen on täyttä arkipäivää. Kumipäät puolestaan tekevät kaikkensa kumittaakseen tuon tiedon pois. Metalliholkit pitävät kiinni vanhasta, ”ei tässä mitään uusia maksamisen tapoja tarvita”. Sitten löytyvät myös roikkujat, jotka juoksevat useissa seminaareissa,  periaatteessa tietävät kaiken tarpeellisen, mutta teot puuttuvat. Puuosia lienee aika monta, ”ottaisin kyllä käyttöön, jos tietäisin miten.” Ja terävät ottavat parhaat osat käyttöön.  Minä olen tässä kohdassa penaalin terävänpään ja puuosan rajalla. Silloin kun mobiilimaksaminen on järkevää, käytän sitä. Rehellisyyden nimissä myönnän, että en kyllä tiedä miten sitä kaikkialla käytettään. Joten aivan terävimpään päähän en pysty itseäni asemoimaan.

Aivan noin yksinkertaista ei tietysti teknologian omaksuminen ole. Käytön vaivattomuus on todettu merkittäväksi. Mobiilimaksamisen osalta sanoisin, että kyseiset palvelut ovat vaivattomia käyttää – tosin parannettavaakin kyllä löytyy. Joten, jos nyt mietit, että et ole vielä tämän asian kanssa penaalin terävintä kärkeä, niin se on helposti korjattavissa. Tarkoitukseni ei ole tässä mainostaa mobiilimaksamista. Yritän vain kertoa, että uuden teknologian omaksuminen voi olla helppoa ja helpottaa suuresti arkipäivää. Teräviä päitäkin on paljon, ja he usimmiten mielellään auttavat eteenpäin.

WII-FM

Ymmärrän kyllä myös hyvin, ettei kaikille teknologisista uudistuksista ole aina hyötyä. Ja tämä johtaakin siihen totuuteen, että kaikessa teknologisessa kehityksessä tulisi keskittyä asiakkaan saamaan ydinhyötyyn. Aika usein vielä näkee sovelluksia, jotka saattavat olla teknisesti erinomaisia, mutta mitä asiakas niistä hyötyy? WII-FM radiokanava: What’s In It For Me. Tässäpä sitä onkin haastetta kerrakseen tuotekehittelijöille. Olet teknisesti älykäs, pystyt kehittämään kaikenlaisia hilavitkuttimia. Mutta miten varmistat, että asiakkailla on oikeasti tarve siihen? Siinä on se pihvi, sanoo markkinoinnin tohtoroija. Surullisen kuuluisa esimerkki tästä epäonnistumisesta on Apple Pay – kuka sitä käyttää?

Kuka heiluttaa häntää?

Toisaalta teknologian omaksumisen malleja kehitettäessä on myös mietitty vaihtoehtoista lähestymistapaa. Miten päin tämä oikeastaan meneekään: Muokkaako teknologia käyttäjää, vai käyttäjä teknologiaa? Tämän kysymyksen on moni esittänyt, esimerkiksi Panu Moilanen luennollaan Jyväskylän yliopistossa. Vaihtoehtoisen lähtökohdan oletus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden käyttäjien kesken – puhutaan kuluttajasta tuottajana. Tämä onkin sitten jo ihan oman postauksensa arvoinen juttu.  Mutta jälleen kerran – valta näyttäisi todellakin siirtyneen kuluttajille.